Peaceful Impact Publisher
Euroopan Mielenterveys-
konferenssi 2018
Carita Kilpinen, yrittäjä, graafinen suunnittelija ja traumaselviytyjä
Anssi Leikola, psykiatri, terapeutti, työnohjaaja ja traumaselviytyjä
Mai Peltoniemi, sosionomi (YAMK), yhteisövalmentaja, kokemustutkija, kouluttaja, neuropsykiatrinen valmentaja
28.9.2018

Kun konferenssipöly alkaa laskeutua on hyvä hetki kerrata kokemuksiamme. Kaiken kaikkiaan konferenssi täytti kaikki odotukset ja vielä paljon enemmän.
Seitsemäs Euroopan mielenterveyskonferenssi järjestettiin Kroatiassa, Splitissä. Konferenssin puitteet olivat upeat. Hotelli, jossa tapahtuma järjestettiin oli viiden tähden resortti, joka sijaitsi Dalmatian rannikolla, turkoosin rantaviivan äärellä. Myös konferenssin ilmapiiri saa meiltä viisi tähteä: helposti lähestyttävä, lämmin, välitön ja tasavertainen. Kaikki otettiin avosylin vastaan.

Konferenssissa oli useita mielenkiintoisia keynote-puhujia. Avajaisseremoniassa puheen pitänyt Brenda Happell inspiroi meitä muistuttamalla, että meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa ja meillä kaikilla on kyky uusiutua. Konferenssin toisen päivän keynote puhuja Akiko Hart jätti meidät sydänjuuriamme myöten vaikuttuneiksi. Hän sanoitti puheessaan sitä mitä me Peaceful Impactissa edustamme: kokemusasiantuntijoita tasavertaisina asiantuntijoina, joilla on ainutlaatuisen arvokasta annettavaa kollektiiviseen tietoisuuteen hoitojärjestelmissä. Ja toisaalta sitä miten kokemusasiantuntijoiden asemassa osana järjestelmää on monenlaisia ongelmallisia kysymyksiä vielä ratkaisematta. Miten tällainen työ korvataan? Pystyykö tällä arvokkaalla työllä elättämään itsensä? Akiko toi tärkeän näkökulman esille siitä että kokemuksellisia asiantuntijoita tulisi olla johtavissa asemissa ja näin ollen tekemässä päätöksiä. Hän on teksteissään ilmaissut kiinnostuksensa myös traumaa ja dissosiaatiota kohtaan ja mikä parasta, kongressissa tviittasi innostavassa hengessä meidän esityksestä. Akikon vaikuttava puhe tullaan julkaisemaan blogissamme myöhemmin.

Mielenkiintoista on, että juuri nämä kaksi puhujaa jäivät meille niin hyvin mieleen, koska pieneksi yllätykseksemme professori Brenda Happell kommentoi, että oli paljosta Akikon kanssa eri mieltä. Tähän kuitenkin kulminoituu myös paljon konferenssin hyvin onnistunutta henkeä: teoreettisista ja näkemyksellisistä eroista huolimatta dialogi ja ilmapiiri säilyivät arvostavina. Tämä avoimuus mahdollisti monta mielenkiintoista kohtaamista ja keskustelua, joista yhtenä mainittakoon mainio paneelikeskustelu viimeisenä päivänä, jossa puitiin hyvin rohkeasti ja avoimesti mielenterveystyötä, sekä siinä tarvittavaa paradigman muutosta.

”Ei ole sattumaa että Suomi tunnetaan kansainvälisesti siltojen rakentajana ja rauhanneuvottelutaidoistaan. Mielestämme konferenssin järjestelyt ja sen toteutus edustavat suomalaista kulttuuria, osaamista ja social designia parhaimmillaan!”

Iloinen asia on, että Recovery-orientaatiosta mielenterveystyössä puhutaan, mutta tiimimme jäi hieman mietteliääksi sen suhteen, onko toipumisorientaation “käyttämisestä” puhuvilla varmasti käsitys siitä, miten arvokkaasta ja tärkeästä asiasta toipumisessa todellisuudessa on kyse. Toipumisen merkitys yksilön elämässä, toivon löytyminen ja sen aktiivinen esillä pitäminen ei saa hukkua uuteen muoti-ilmiöön ja tyhjiin sanoihin: “meilläkin käytetään sitä Recovery-orientaatiota”. Onko todella sisäistetty mitä se tarkoittaa ja mitkä hyödyt tästä on yhteiskunnalle?

Saimme osallistua moneen ajatuksia herättävään presentaatioon kolmen päivän aikana. Näistä mieleenpainuvimmat olivat Kukunorin Markus Raivion esitys Suunnitteluajattelusta (siis social design), joka on käsitteenä tuttu palvelumuotoilusta ja suunnittelutyöstä. Asioita, jotka tunnemme hyvin myös Peaceful Impactissa. Mielen ry esitteli projektinsa tuloksia joka kouluttaa ja tähtää työllistämään kokemusasiantuntijoita tasa-arvoisilla lähtökohdilla asiantuntijoiden rinnalla. He kertoivat vertaistyöskentelyn positiivisista vaikutuksista, joista me Peaceful Impactissakin olemme nauttineet. Mielissämme heiltä jäi kuitenkin yksi kysymys avoimeksi; “Minkälainen vaikutus tällaisella tasa-arvoisella työskentelyllä on ammattilaisiin?”. Outi Hietala InspirOusta vastasi tähän omassa esityksessään; “Hierarkioiden uudelleen asettelulla ja niiden purkamisella on voimaannuttava vaikutus myös ammattilaisiin, joka taas näkyy jaksamisen lisääntymisenä sekä laadun paranemisena työssä.” Moni esitys käsitteli osallisuutta omakohtaisuudesta käsin.

Oma esityskokonaisuutemme oli ajoitettu konferenssin viimeisen päivän viimeiseen esitysosioon. Esityksemme oli tunnin mittainen ja melkoisen tiivis informaatiopaketti. Rehellisesti sanoen hieman jännitti, täyttyvätkö salimme tuolit muistakin, kuin vain omista esitteistämme. Muutamaa minuuttia ennen esityksemme alkua sali oli kuitenkin kirjaimellisesti ääriään myöten täynnä, ettei tilaan olisi enempää ihmisiä mahtunut. Penkit pysyivät tiukasti varattuina myös esitysten välisten taukojen aikana.

Ensimmäisessä osiossa Anssi tarjoili perusasioita yksinkertaisessa muodossa ja avasi traumateoriaa pähkinänkuoressa. Aiheina kestävä psykiatria, jonka oleellisia pilareita ovat: emotionaalinen trauma, rakenteellinen dissosiaatio ja polyvagaalinen teoria ja siis tiivistetysti, mitä on traumainformoitu hoito. Seuraavassa esityksessä moni käytännön kysymys sai kuulijoita ravistelevan vastauksensa kun Carita kertoi omasta selviytymismatkastaan toipumisen näkökulmasta videoesityksen muodossa. Kolmannessa osiossa yleisön irti kännykän selailusta piti tiiviisti Mai, joka esitteli yleisölle tutkimuksensa “Aivan kuin minua ei olisi” – Autoetnografia emotionaalisesta traumasta ja toipumisesta. Tutkimus selvitti, miten irrationaaliset elämäntapahtumat ja -valinnat ovat ymmärrettävissä rakenteellisen dissosiaation ja emotionaalisen trauman viitekehyksissä. Mikä on oikeaa tietoa ja tietämistä – kuka on terve ja kuka sairas? Kenen tieto on arvokasta?

Teimme vaikutuksen, eli pääsimme kirkkaasti asetettuun tavoitteeseen.

Iloksemme saimme aikaan keskustelua vaikeistakin aiheista ja monta rohkeaa kysymystä. Haastavasta esitysajankohdasta huolimatta, esityksemme ei jättänyt ketään kylmäksi sisällöllisesti tai visuaalisestikaan. Saamamme palaute hyvin rohkaisevaa. Ehkä suunnittelemme seuraavaan konferenssiin Peaceful Impactin logolla varustettuja nenäliinoja, joille oli suuri kysyntä esitysten aikana: “Also for professional tears” tai “Trauma was not our fault”.

Tästä rohkaistuneina jatkamme sanomamme jakamista Suomessa ja maailmalla! Ennen seuraavaa tapahtumaa voit käydä voit käydä katsomassa youtube kanavaltamme tuottamamme dokumentin traumasta ja dissosiaatiosta.

Ei ole sattumaa että Suomi tunnetaan kansainvälisesti siltojen rakentajana ja rauhanneuvottelutaidoistaan. Mielestämme konferenssin järjestelyt ja sen toteutus edustavat suomalaista kulttuuria, osaamista ja social designia parhaimmillaan! Tämä yhteistyön rakentamisen taito on yksi tärkeimmistä vientituotteistamme, jota myös me Peaceful Impactissa vaalimme. Olemme kiitollisia että saimme olla osa tätä hienoa ja tärkeää konferenssia.

#kestäväpsykiatria
#traumastavoitoipua
#ECMH2018

Share This