Peaceful Impact Publisher

Terapiatauko

Mikaela Blomqvist-Lyytikäinen, Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, kirjallisuusterapiaohjaaja & kehitysvammalääketieteen erikoislääkäri

5.7.2018

Monelle meistä terapeuttimme kesäloma on tiukka paikka, ja haluan tässä hieman pureskella asiaa yhdessä teidän kanssanne.

Uskoakseni terapiatauko ennen kaikkea herättää turvattomuutta. Vaikka kuinka tietämällä tiedämme ettei terapeutti meitä hylkää, vaan tapaamiset jatkuvat sovittuna ajankohtana, niin silti tämä on jakso joka saa kaikenlaiset ajatukset liikkeelle. Eri osat reagoivat varmasti myös eri tavalla tähän tilanteeseen. Pienille lapsiosille aikakäsitys ei ole vielä kunnolla kehittynyt, ja hänelle/heille voi olla liian epämääräistä puhua esim 1,5 kuukaudesta. Joten kannattaa muistaa selittää tätä taukoa ääneen myös useammalla tavalla jotta eri osat ymmärtävät tilannetta mahdollisimman hyvin. Toinen yleinen pelko on hylätyksi tuleminen. Tämä johtunee siihen että olemme kokeneet hylkäämistä elämämme varrella ja joku sen kokenut osa nyt on paniikissa että tämä hylkääminen toistuisi. Ja vaikka tälle osalle pystyisikin järkeilemään terapeutin lomaa, niin silti sieltä voi tulla esiin hassuja ajatuksia esim siitä mitä terapeutti nyt mahtaa tehdä lomallaan mikä muka on minua tärkeämpää. Jopa surua siitä että terapeutti ei olekaan kokonaan minun, tai vain minun elämääni varten. Tai kateellisuutta että hän nyt viettää aikaa omien läheistensä kanssa.

 

Jotkut terapeutit sopivat – potilaansa voinnin mukaan – jotain ns turvarjärjestelyjä lomataukoa varten. Mikäli vointi on kovin huono, niin voi olla tapaamisia jonkun toisen luona harvakseltaan, tai esim hoitavan lääkärin tapaamisen ajoittaminen tereapeutin loma-ajalle. Tai jotkut terapeutit palaavat pariksi päiväksi tai viikoksi töihin kesken loman tavataksensa näitä kaikkein eniten tapaamista tarvitsevia potilaitaan. Joihinkin terapeutteihin saattaa saada olla yhteydessä sähköpostitse tai jopa soittamalla, jos niin on sovittu ennakkoon. Kaikkein tärkeintä on selkeä sopimus ennen taukoa, että tietää mitä tehdä missäkin tilanteessa. Ennakoiminen vahvistaa turvallisuuden tunnetta ja luottamusta omaan selviämiseen.

” Tee jotain hauskaa joka päivä! Muistuta itsellesi joka päivä että olet arvokas! Kehu itseäsi joka ilta että olet selvinnyt hienosti päivästä!”

Miten itse voimme edesauttaa omaa selviytymistämme terapian lomatauolla? Itse käytin alkuvuosina sitä ehkä kaikkein epätoivoisinta keinoa: laskin päiviä ruksaten joka ilta yhden päivän vähemmäksi vihostani…. Sitä en suosittele, koska se saa tauon tuntumaan pidemmältä ja vaikeammalta. Hyvä keino itselleni oli vaikeimpina vuosina käydä ns ”varaterapeutilla” pari kertaa tauon aikana, jos hänellä sattui olemaan loma eri aikaan kuin terapeutillani. Tästä oli tietenkin myös sovittu terapeuttini kanssa hyvissä ajoin. Ja myöhemmin vielä tiedustelin tältä ”varaterapeutilta” lomansa ajankohtaa ja varmistelin että saan varata aikaa hänelle jos tulee tiukka paikka. MInulle tärkein apukeino on kuitenkin kautta vuosien ollut kirjoittaminen. Pidän ns lomavihkoa johon kirjoitan mitä juuri silloin haluaisin kertoa terapeutilleni tai mitä kysymyksiä haluaisin esittää hänelle. Kirjoittaminen on vuosi vuodelta alkanut tuntea yhä enemmän siltä että terapeutti oikeasti kuuntelee kun kirjoitan, että tulen kuulluksi. Ja sen myötä olen voinut lopettaa päivien laskemisen. Tänä vuonna, kun mm oman lomamatkani takia terapiatauko on ennätyksellisen pitkä, teimme terapeutin kanssa ihan kirjalliset ohjeet miten pidän huolta itsestäni 🙂 Tätä ohjetta on kuvana mukana puhelimessa ja toimii eräänlaisena tsekkauslistana joka tuo turvallisuutta ja varmuutta.

Photograph by Tessa Rampersad via Unsplash

Jokainen tiedämme että meillä on lukuisia omia keinoja selvitä pahan olon hetkestä tai vaikeista dissosiaatiokohtauksista. Tiedämme että osaamme säädellä vireystasoa takaisin sietoikkunaan (vuosien jälkeen teemme sen jo automaattisesti sitä ajattelematta), ja tämän jälkeen myös mieli selkiintyy sen verran että voimme muistella mitä keinoa olemme aiemmin vastaavanlaisessa tilanteessa käyttäneet. Ja ”voimalause”: olen selvinnyt ennenkin joten selviän nytkin – on myös hyvin toimiva! Mutta painottaisin lisäksi osien kuuntelemista, tarvittaessa neuvottelua osien kanssa, mutta ainakin rauhoittelua ja tiedottamista tapahtumista selkokielisesti päivittäin, aamuin illoin. MIkäli on tiedossa jollekin osalle turhan haastava tapahtuma sinä päivänä, niin voimme myös käyttää sen osan turvapaikkaa johon viedään se osa siksi aikaa, jolloin tämä osa ei reagoi eikä näin ollen toimintakyky pääse romahtamaan. Eli se että kerrotaan kaikille osille mitä päivän aikana tulee tapahtumaan, tarvittaessa käytetään sisäisiä turvapaikkoja, ja illalla vielä käydään rauhoittelukierros eri osien kanssa – se on ihan paras tae sille että lomatauko onnistuu ilman voinnin heikkenemistä! Tiedän että olisi hyvin houkuttelevaa vain jättää kaikki harjoitukset ja säätelyt tekemättä ja päästä lomailemaan itse niistä. Mutta se on toiveajattelua mikä ei valitettavasti kauas kanna, eli kurinalaisuus on sittenkin se paras keino. Ja tietenkin myös oman stressitason laskeminen ja kaikenlainen itsestämme huolehtimen ja lomasta nauttiminen, silloin emme ole yhtä herkkiä reagoimaan vaikeimman kautta myöskään.

Tee jotain hauskaa joka päivä! Muistuta itsellesi joka päivä että olet arvokas! Kehu itseäsi joka ilta että olet selvinnyt hienosti päivästä!

#traumastavoitoipua

Share This