"Report of the Special Rapporteur on the right of everyone to the enjoyment of the highest attainable standard of physical and mental health"  (United Nations A/HRC/35/21, 2017). Written by Dainius Pūras - the former United Nations human rights reporter.

Saatesanat 

- Anssi Leikola

Hämmästyneenä olemme panneet merkille, että merkittävää YK:n erityisraportoijan selvitystä (Pūras, 2017) psykiatrian tilasta ja tulevaisuuden näkymästä (visio) ei ole käännetty suomeksi. 

Liettualainen lastenpsykiatrian professori Dainius Pūras on osunut monipuolisesti samoihin psykiatrian kipukohtiin, jotka ovat olleet Peaceful Impactin agendalla sen perustamisesta lähtien. Kannanotto on ravisteleva, ja nyt sen voi lukea myös suomeksi. Kieli on paikoin hieman vaikeasti avautuvaa, mutta viesti tulee silti selväksi.

Tässä arvovaltaisessa YK-tekstissä Pūras lähestyy "kuumaa perunaa" hieman erilaisin käsittein, Peaceful Impactin fokuksen keskittyessä pääasiassa emotionaalisen trauman esille nostamiseen. Perunana ovat psykiatrisen hoidon vallitsevat järjestelmät ja siihen kytkeytyvä, kansainvälisesti laajalle tieteen arvovallalla aktiivisesti levitetty ja myös levinnyt, ajattelutapa. Pūras tarkastelee kriittisesti ja monitieteellisesti psykiatrian teoriaa ja käytäntöjä. Näkökulma on radikaali ja tervetullut.

Pūras tuo systemaattisesti, laajasti ja kirkkaasti esille, kuinka yleensä ottaen nykypsykiatriassa on hoitokäytäntöihin vahvasti vaikuttavia ongelmia, joita voi nimenomaan pitää rakenteellisina. Tämä osaltaan on johtamassa tilanteeseen, jossa mielenterveyden häiriöt parhaillaan kohoavat suurimmaksi työkyvyttömyyden aiheuttajaksi, kaikista sairausryhmistä. Suuntaus on sekä kansallinen että kansainvälinen, ja YK:ssa noteerattu. Yhteiskunnallisesti tarkasteltuna tämän kehityksen tuottamat suorat ja välilliset kustannukset ovat merkittävät suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Psykiatria on osoittautunut kyvyttömäksi vastaamaan perustehtäväänsä. 

Psykiatria on osoittautunut kyvyttömäksi vastaamaan perustehtäväänsä. Kurssia on syytä hakea uudelleen, kun kysymykset ovat juuri nyt nousemassa laajaan tietoisuuteen yhteiskunnallisesti ja entistä enemmän myös kansantaloudellisesti. Tieteellisesti eli epidemiologisesti väestötasolla tarkasteltuna on osoitettavissa, että vallitsevat psykiatriassa käytetyt ja yhteiskunnan tukemat hoitomuodot ja myös hoidon tavoitteet eivät laadullisesti olekaan, varsinkaan kokonaisuuden kannalta, kestävällä perustalla. Eväitä olisi paljon parempaan.

Pūras tuo vahvasti esille, kuinka psykiatriassa tarvitaan paradigman muutos: ajattelutavan ja suhtautumistavan muutos. Nykymuotoinen tieteellinen psykiatria antaa korostuneen mahdollisuuden väärinkäytöksiin ja sitä todella käytetään väärin. Hänen mukaansa tulisi pyrkiä siihen, että järjestelmä tukisi ihmisten omaa pystyvyyttä: jotta he tuntisivat osallisuutta pystyessään vaikuttamaan ja parantamaan omaa terveyttään, lisätä jokaiselle tunnetta vaikutusmahdollisuuksistaan.

Lääketeollisuuden yhteiskunnalliset sidokset ja kytkökset luovat väestön kokonaisterveydentilan kannalta haitallisia valta-asetelmia.

Sen sijaan nykyinen järjestelmä mahdollistaa aivan liian usein ihmisten alistamisen ihmisoikeuksien vastaisesti tällaisella mandaatilla, "tieteellisin faktoin". Lääketeollisuuden yhteiskunnalliset sidokset ja kytkökset luovat väestön kokonaisterveydentilan kannalta haitallisia valta-asetelmia. Tällöin esimerkiksi ylläpidetään sitkeästi sellaisia teorioita tai myyttejä psyykkisistä häiriöistä, joille ei ole olemassa tieteellistä tukea.

Nykypsykiatriaa voidaan pitää kehittymättömänä tieteenalana, koska se ymmärtää itse tutkimuksen kohdettaan niin puutteellisesti. 

Oleellista on ymmärtää, että nykyinen, vallitseva psykiatrinen diagnostinen järjestelmä lepää todella huteralla teoreettisella perustalla. Nykypsykiatriaa voidaan pitää kehittymättömänä tieteenalana, koska se ymmärtää itse tutkimuksen kohdettaan niin puutteellisesti. Jos fokus psykiatriassa siirrettäisiin siihen miten erilaiset traumatisoivat elämän kokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin ja toisaalta sen häiriöihin, voisivat myös ihmisoikeudet toteutua huomattavasti tehokkaammin.

Korostettakoon, että tilanne ei ole oikeasti aivan huono. On jo olemassa toimivia ja toivoa herättäviä hoitovaihtoehtoja, jotka ovat tieteellisesti päteviä ja ennen kaikkea tuloksellisia. Nämä ovat täysin linjassa professori Pūrasin hahmottaman vision kanssa. Sekä ihmisten kokonaisvaltaisen terveydentilan kehityksen että kansatalouden kannalta nämä vaihtoehtoiset lähtökohdat ovat huomattavasti kestävämpiä.

Sekä traumateoreettinen tieteellinen ymmärrys että psykiatrian perustuminen lähtökohdaltaan ihmisoikeuksiin leimataan vaaralliseksi, koska nämä uudistavat tieteenalaa liian radikaalisti. 

Valta-asetelmat tieteen maailmassa ja laajemminkin yhteiskunnassa kuitenkin pyrkivät estämään uudenlaisen tiedon leviämistä, pyrkimyksenä on usein mustamaalata uudet tulokkaat "vaarallisina". Sekä traumateoreettinen tieteellinen ymmärrys että psykiatrian perustuminen lähtökohdaltaan ihmisoikeuksiin leimataan vaaralliseksi, koska nämä uudistavat tieteenalaa liian radikaalisti. Lääketiede ja psykiatria sen mukana ovat kovin konservatiivisia tieteenaloja. Marginaalissa kasvavat joka tapauksessa ratkaisut näihin polttaviin kysymyksiin, jotka ovat jo nousseet myös julkisessa keskustelussa keskeisiksi. Tämä osoittaa, ettei kyseessä ole enää pelkästään "psykiatrian sisäinen asia" vaan yhteiskunnallinen valinta, joka vaikuttaa laajasti esimerkiksi sananvapauteen ja keskusteluilmapiiriin. Tätä kehitystä, kohti ihmisoikeuksien kunnioittamista ihmisen psyykkisten häiriöiden parantamiseksi, haluamme olla tukemassa YK:n selvityksen suomentamisella.

Tätä kehitystä, kohti ihmisoikeuksien kunnioittamista ihmisen psyykkisten häiriöiden parantamiseksi, haluamme olla tukemassa YK:n selvityksen suomentamisella. 

Samanaikaisesti ja loogisesti yhdistyen tähän epätyydyttävään asiantilaan tieteenalalla, psykiatrian ammatillinen kiinnostavuus on maassamme jyrkässä laskusuunnassa. Lääkärit eivät enää innostu erikoistumaan alaan, joka lähestyy tutkimuskohdettaan hyvin kapea-alaisesti. Samoin taustalla vaikuttaa se, että hoidolla, parhaimmillaankin, saavutettavat tulokset eivät inspiroi. Suomalaisen psykiatrian kentällä on ollut jo pitkään suurta lääkärivajetta verrattuna muihin erikoistumisaloihin. Vaikka lääkärien kokonaismäärä on jatkuvasti kasvussa, lääkäriliiton arvion mukaan psykiatrien määrän lasku Suomessa tulee jatkumaan ja jopa kiihtymään 2020-luvulla eläköitymiskehityksen myötä. Lukumäärä tulee lääkäriliiton ennusteen mukaan putoamaan väistämättä ainakin 25% tällä vuosikymmenellä.